Akupunktio

Akupunktio tulee latinalaisperäisistä sanoista (acus=neula ja punctura=pisto). Alun alkaen neulan pisto on kiinalaisen perinteisen lääketieteen yksi menetelmä. Muita olivat oikeat elämäntavat, sopiva ravinto sekä hyvä fyysinen ja psyykkinen kunto. Euroopassa akupunktuuria on harjoitettu jo 1600-luvulta alkaen. 1970-luvun alussa akupunktuuria alettiin opettaa lääketieteellisessä tiedekunnassa Kuopiossa. Nykyään akupunktuuria voivat antaa potilaalle lääkärit, hammaslääkärit, eläinlääkärit sekä asianmukaisen koulutuksen saaneet fysioterapeutit ja sairaanhoitajat.

Akupunktuurin fysiologisia vaikutuksia ovat mm. pieni verenpaineen lasku ja mahdollinen uneliaisuus sekä pieni väsymys neulottelun jälkeen. Huolellinen kliininen tutkimus ja yleistilan tarkkailu kuuluvat hoidon aloittamista edeltäviin tutkimuksiin.

Länsimaisessa lääketieteessä akupunktuuri on parhaiten saavuttanut jalansijaa kroonisten kiputilojen hoitomenetelmänä. Niskavaivoja, ns. jännityspäänsärkyä ja migreeniä on pidetty akupunktiohoidolle suosiollisina hoitokohteina. Akupunktuuri on vakiinnuttanut asemansa yhtenä kivunhoitomenetelmistä muiden fysikaalisten ja lääkkeellisten kivunhoitomenetelmien rinnalla.

Akupunktuurihoidossa luottamuksellinen hoitosuhde ja kokonaisvaltainen lähestymistapa ovat tärkeitä. Akupunktioon kuuluu potilaan osallistuminen hoitotapahtumaan. Potilas auttaa oikeiden hoitopisteiden etsinnässä, hänen reaktionsa ohjaavat hoidon etenemistä ja vaikuttavat kokonaisuuden onnistumiseen.